En ymmärrä saan nykyää ihan vaa yllättäen kunnon ahdistus kohtauksia itken silmät punasena ja tuntuu siltä et pitäs repii sisuskalut irti. Yksinäiyys vaa pahenee ja mua ahdistaa enemmän ja enemmän. Mikä tähän enää auttaa. Joka ilta itken itteni uneen. Kuuntelen oelkästään masentavaa musaa. Ja musta tuntuu vaa etten haluu enää olla täällä. Ahistusta pahentaa et sain tietää jotain mikä ei voi olla mahdollista. Jotain mun tulevaisuudesta. Mut ei se voi olla mahollista. Voi kun ois mut ei se voi. Mä en ees tunne koko ihmistä. Jos ois mahollista ni mun ei tarvis yksin itkee. Tai itkee ollenkaan. Ahistus ja liika tieto on tuskaa. Katotaa millo tulee seuraava purkaus nää on kaikki aika samaa lajia
