Vie mut pois täältä. Heikolta jäältä. Joka on sortumispisteessä. Niinkuin mun elämä.
Tollaset fiilikset tällä kertaa. Menin synttäreinä toilailemaan kaikkenlaista, se johti tähän morkkikseen ja vitutukseen.
Okei jotain hyvää sain tietää, että pääsen jatkamaan 2 luokalle amiksessa. Ei tyssää siis tähän mun opiskelut.
Tällä hetkellä kirjotan espoon kirjastosta kuuntelen angsti musiikkia ja aattelen, että mitä sitä tässä on vielä tehtävää.
Haluun yrittää unohtaa. Haluun jatkaa eteenpäin. Mikään ei silti onnistu. Yritän sitte mitä vaan ei luonnistu. Sattuu, seinät kaatuu. Ulos täältä haluun!
Mut joku parin viikon irtiotto ois ihan kiva. Päästä eroon kaikesta olla hetki rauhassa.
Life so reckless, tragedy endless
Not long ago you’d find the answers were so crystal clear
Within a day you find yourself living in constant fear
En tiedä miten jatkaa. Mitä mun pitää muuttaa. Miks en kelpaa tälläsenä ku oon. Kysymyksiä ois varmaan tuhansia lisää. Mut en haluu kysyy liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Mitä jos vaan lähtisin hetkeks pois kertomatta kellekkään. Yritän tietysti kovasti nyt ku alkaa kesä. Kaiken pitäis olla paremmin. Mut miks en tunne sitä samaa kesä fiilistä niinku aina. Joka kesä. Miks en voi nauttia kesästä samalla tavalla niiku joka kesä. Kesän piti olla se mun herätyksen aika. Kuitenkin kaikki tuntuu niin tyhjältä. Mitä multa puuttuu. Mitä ois voinu tapahtuu jos oisin tehny asiat toisin, kun vielä voin. sitä ei tajua mitä menettää kunnes sen oikeesti menettää
